Murentaako kiire jo työmotivaatiota?
Mitä tapahtuu motivaatiolle ja uuden oppimiselle, jos työaika imee mehut, pohtii YTN:n tutkimusryhmän vetäjä Aila Tähtitanner tuoreen tutkimusaineiston perusteella.
Vuotuinen YTN-data koottiin viime syksynä liittojen tutkimusaineistoista. Se kattaa yli 19 000 henkilön vastaukset.
Tutkimusaineistosta selviää, että ylemmät toimihenkilöt tekevät keskimäärin 40,4-tuntista työviikkoa. Se on pysynyt viime vuosina ennallaan. Asiantuntijoiden työviikko on hieman lyhempi kuin esimiehillä.
Data kertoo myös, että yt-neuvotteluista on tullut arkea. Vastaajista 43 prosentin työpaikalla oli käyty kuluneen vuoden aikana yt-neuvottelut tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
YTN:n väestä 75 prosenttia matkustaa työssään. Ylemmät toimihenkilöt matkustavat keskimäärin 25 työpäivää, siis noin kuukauden vuodesta.
He kokevat oman työtehtävänsä keskimäärin vakaammaksi kuin työpaikkansa tilanteen. Isot yritykset koettiin huomattavasti epävakaimmiksi kuin pienet.
- Sekä matkustaminen että työsuhteen epävarmuus ovat selkeitä työn kuormitustekijöitä, YTN:n tutkimusryhmän vetäjä Aila Tähtitanner selvittää.
Hän pelkää väen motivaation puolesta.
- Hektiseen työhön ei mahdu palautumista, eikä uuden oppimista. Työn sisältö on ylemmille toimihenkilöille hirveän tärkeä asia ja motivaattori. Pelkään, että motivaatio alkaa murentua jaksamissyistä.
Hän kysäisee, mitä tapahtuu kansantaloudelle, jos keskeinen ammattityhmä väsyy niin, ettei se jaksa luoda uutta?
”Selkeämpiä pelisääntöjä!”
YTN-datasta selviää lisäksi, että työsuhde-etuja on leikattu melko yleisesti kaikilla aloilla.
- Leikkaukset ovat valitettavan paljon kohdentuneet työterveyshuoltoon ja työhyvinvointiin. On vähennetty Tyky-päiviä ja liikuntasetelejä. Työterveyshuoltoa on karsittu usein lakisääteiseen minimiin, Tähtitanner kertoo.
Hänen mukaansa säännöllisesti matkustavat ylemmät toimihenkilöt eivät ole edes työterveyshuollon seurannassa.
- Aika harvalla työpaikalla edes tiedetään, paljonko työntekijät reissaavat. Ei näitä seurata matkalaskuohjelmista.
Tähtitanner toivoo, että yrityksissä sovittaisiin selkeämmin matkustamisen pelisäännöistä. Työpaikan käytännöt voivat riippua yksittäisestä esimiehestä – esimerkiksi, pitääkö yöllä maailmalta kotiutuneen työntekijän olla heti aamulla työpaikalla.
”Toimintatavoista pitää sopia”
Miten voi hallita työn viemää aikaa?
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Sampsa Puttonen tietää, että monilla toimihenkilöillä, asiantuntijoilla ja johtavassa asemissa olevilla on vaikeuksia johtaa itseään ja hallita sitä, milloin tekee työtä.
- Toisaalta pitäisi oppia johtamaan itseään. Toisaalta työnantajan velvollisuus on seurata ja huolehtia työntekijöiden jaksamisesta ja siitä, että työpanos on hyvä, Puttonen sanoo.
Keinoja on monia. Yksi ääripää lienee saksalaisen Volkswagenin taannoinen esimerkki: työnantaja ilmoitti, että sähköpostit sulkeutuvat kello 18.
Puttonen peräänkuuluttaa selkeitä ja oikeudenmukaisia sopimuksia ja toimintatapoja.
- Se auttaa. Se on myös yhteisöllinen asia; sovitaan yhdessä ja jaetaan työkuormaa työkavereiden kesken. Työnantajalle pitää kertoa, paljonko työhön menee aikaa.
Lähtökohdan pitäisi olla kuitenkin se, että kukin itse seuraa, paljonko tekee töitä ja mihin aikansa käyttää.
- Mitkä ovat tarpeellisia ja välttämättömiä tehtäviä? Helposti mennään vaan kiireessä miettimättä, onko se järkevää jaksamisen, työn tekemisen ja palautumisen kannalta, Puttonen sanoo.
”Luovuus vaatii väljyyttä”
Jollekin tietotyöstä palautuminen voi olla helppoa: pistää vain koneen kiinni tai sulkee toimiston oven. Monelle se on kehityskeskustelun paikka.
Puttonen korostaa unen merkitystä. Sitä kannattaa turvata siten, että ei mieti työasioita kovin lähellä nukkumaanmenoa.
- Pitää löytää keinot, joilla kykenee rentoutumaan ja irrottautumaan. Ne voivat olla yksinkertaisia asioita, jotka rauhoittavat mielen ja kehon: musiikin kuuntelu, lukeminen, saunominen, liikkuminen. Niitä pitäisi tehdä myös kiireisinä päivinä.
Stressi ei estä loogista ajattelua ja tehokastakin työskentelyä, mutta uutta luova, kekseliäs ajatus vaatii irrottautumista, väljyyttä ajattelussa ja positiivista olotilaa.
Puttosen mukaan tämän ovat ymmärtäneet monet pelifirmat, jotka ovat toimineet tässä suunnannäyttäjinä.
---
”Reissussa päivät venyvät järkyttävän pitkiksi”
Tuoteryhmäpäällikkö Saku Aspelin vastaa Konecranesin konsultaatiopalveluista maailmalla, mikä tarkoittaa pahimmillaan 170 matkapäivää vuodessa.
- Se on karu määrä, hän myöntää.
Työmatkailukin on työaikaa, mistä Aspelinin mielestä ei välttämättä kaikilla tasoilla kompensoida niin paljon kuin pitäisi. Päivärahat ovat matkaa varten, eivät palkanlisää.
Onneksi Aspelin tykkää matkustaa. Onneksi hän ei juuri kärsi aikaerorasituksesta, koska nukkuu lentokoneessakin kuin lapsi. Perheetön Aspelin, 32, ei joudu tasapainoilemaan perhe-elämän ja työn kanssa kuten osa kollegoista.
Hän lisää matkustusmukavuuttaan suunnittelemalla matkansa. Matkatoimisto varaa lennot.
- Etsin joustopaikkoja. Mietin vaikka, kannattaako jatkaa Singaporesta suoraan Australiaan vai pysähtyä yöksi tasaamaan kelloa, Aspelin kertoo.
Hän käyttää hyväksi havaitsemiaan lentoreittejä, korottaa lentoyhtiöiden etuohjelmien avulla matkustusluokkaa, välttää jonot lentokentillä ja pääsee loungeen rentoutumaan. Näin hän matkustaa noin neljänneksen lennoistaan businessluokassa, ilman businessluokan lippua.
Aspelinin mielestä yritykset voisivat päivittää matkustusohjeitaan, jotta lentopisteiden optimointi helpottuisi. Sekin lisäisi matkustusmukavuutta.
Oheisohjelma pidentää päivää
Aspelinin väsymyksen määrä riippuu esimerkiksi siitä, tehdäänkö kohteessa toimistotyötä vai painetaanko hommia thaimaalaisen paperitehtaan katossa 60 asteen lämpötilassa.
- Reissut ovat yleensä täyttä työtä fyysisesti ja henkisesti. Ja kun titteli on ”manager”, paikalliset tuputtavat oheisohjelmaa, joten päivät venyvät usein järkyttävän pitkiksi, hän kertoo.
Terveyttä hän vaalii ennaltaehkäisevällä lääkityksellä ja kuntosalilla. Ikäviä tapahtuu silti: taannoin Aspelin liukastui lounastunnilla pingispelissä Shanghaissa. Sijoiltaan mennyt polvi lopetti työkeikan siihen.
Rankin hetki on silti paluu. Ensimmäiset pari työpäivää kuluvat rästihommien purkamisessa ja rutiinien kuten raporttien, matkalaskujen ja kuittien skannauksen parissa.
Kauanko Aspelin vielä jaksaa kuuden matkatyövuoden jälkeen?
- Ehkä muuten ei tulisi vielä ongelmaa, mutta kivoja paikkoja nähtyäni mietin, että CV:ni kaipaisi riviä pitkäaikaisemmasta työskentelystä ulkomailla, hän miettii.
Teksti: Eija Kallioniemi